Eläimet omavaraistilallamme – Omavaraniemi.

Meille eläinten kanssa eläminen on suuri ilo ja rikkaus. Myös eläinten lannalla on suuri merkitys permakulttuurisessa kiertotaloudessa. Se ravitsee maaperää, parantaa maaperän rakennetta ja toimittaa laitumillemme ja puutarhoillemme luonnollisesti arvokkaita ravinteita.

Omavaraisuutemme takaamiseksi olemme riippuvaisia myös maidosta, jotta voimme tuottaa omaa juustoa ja jogurttia. Tämä tarkoittaa, että uusia jälkeläisiä syntyy yhä uudelleen. Kaunis ja koskettava osa elämäämme eläinten kanssa.

Koska tilamme on kuitenkin rajallinen ja uroseläimet eivät sovellu jatkojalostukseen omalla tilallamme mahdollisen sisäsiitoksen vuoksi, niiden teurastamista ei aina voida välttää. Tämä päätös ei ole meille koskaan helppo, mutta kohtelemme jokaista eläintä kunnioittavasti ja kiitollisesti, niin elämässä kuin kuolemassakin.

Riippumatta siitä, miksi eläimet elävät tilalla, pyrimme tarjoamaan niille parhaan mahdollisen elämän ja mahdollisimman luonnollisen ruoan. On parasta aloittaa tärkeimmistä ja läheisimmistä eläimistämme.

Kaksi koiraa uuteen elämään

Aivan kuin muutto ei olisi ollut tarpeeksi stressaavaa, ajattelimme: "Ai, hankitaanpa koira."

Permakulttuurin hengen mukaisesti halusimme itse asiassa koirarodun, joka olisi sopeutunut optimaalisesti Suomen kylmään ilmastoon. Mutta sitten pieni unkarinvizsla löysi meidät kurkistamasta uteliaana opettajamme Teddyn olkapään yli permakulttuuriverkkokurssin aikana. Teddy pyörittää permakulttuuritilaa Italian Alpeilla, hyvin lähellä Gardajärveä, kaunista ja syrjäistä luontokohdetta. Jos haluat, löydät lisätietoja hänen permakulttuuriprojektistaan täältä .

Kaksi viikkoa ennen lähtöämme Suomeen haimme pienen uroksen sieltä hoidettuamme ensin Teddyn koko jengiä muutaman päivän ja Najukilla oli ollut aikaa tottua meihin. Koska Teddyllä ei ole omaa autoa, ajoimme kaikki koirat eläinlääkäriin: kaksi aikuista vizslaa ja seitsemän pentua Subarun tavaratilassa, 45 minuuttia kapeaa vuoristotietä pitkin alas ja takaisin ylös. Sillä hetkellä todella luulimme, että automme haisi koirankakalle ja oksennukselle ikuisesti…

Onneksi näin ei ollut.

Valitettavasti alueellamme ei ole koirakoulua eikä muita koiria, joiden kanssa Najuk voisi leikkiä vapaasti. Koirapuistokin on, mutta se on aina tyhjä. Oli selvästi havaittavissa, että Najuk tunsi itsensä yksinäiseksi ja tarvitsi paljon huomiota pitkin päivää säännöllisistä kävelyretkistä ja henkisestä stimulaatiosta huolimatta.

Monien keskustelujen ja harkinnan jälkeen päätimme ottaa toisen koiran.

Koska uuden koiran piti vastata Najukin sosiaalista ja energistä tasoa, looginen valinta oli toinen vizsla – tällä kertaa naaras, jonka kanssa voisimme mahdollisesti saada jälkeläisiä myöhemmin. Samaan aikaan toivomme rehukustannusten jonkin verran laskevan pitkällä aikavälillä.

Ruokimme koiria BARF-ruoalla – se tarkoittaa, että ne saavat raakaa lihaa, luita, vihanneksia ja joskus maitotuotteita. Meille tämä on luonnollisin ja terveellisin ravinnon muoto. Olemme vakuuttuneita siitä, että sillä on suuri vaikutus koiriemme energiatasoon ja terveyteen. Maika jopa kävi erityiskurssin oppiakseen laskemaan ruokavalionsa tarkasti. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita ottamaan häneen yhteyttä.

Rick nouti Wilman läheltä Düsseldorfia. Kaksikko matkusti Suomeen junalla ja lautalla. Meille oli selvää alusta asti: koiriemme ei koskaan tarvitse matkustaa lentokoneen ruumassa. Useita päiviä kestänyt matka oli uuvuttava, mutta tarjosi myös runsaasti aikaa Wilmalle ja Rickille tutustua toisiinsa rauhassa.

Kotiin päästyämme olimme luonnollisesti todella innoissamme. Mutta muutaman tunnin kuluttua alkuhämmennys laantui ja kaksikko löysi toisensa nopeasti.

Toinen koira helpotti asioitamme huomattavasti. Nykyään voimme tarvittaessa jättää ne yksin jopa viideksi tunniksi. Najukin sosiaaliset taidot ovat parantuneet huomattavasti. Hän on rennompi ja reagoi paljon rauhallisemmin tavatessaan muita koiria. Hänellä on nyt joku, jonka kanssa leikkiä, eikä hän enää tarvitse jatkuvaa huomiotamme. Huomaamme tämän erityisesti työssä:

Najuk melkein istui sylissämme kitkeessämme. Tänään kaksikko jahtaa toisiaan riehakkaasti tontilla ja on illalla miellyttävän väsynyt.

On mukava nähdä, miten hyvin nämä kaksi tulevat toimeen keskenään – heistä on tullut erottamattomat.

Lampaat ja vuohet – kompromissi

Jotta saisimme maitoa ja lihaa, pohdimme pitkään, mitkä eläimet sopisivat meille parhaiten. Rickin toive oli tietenkin lehmät. Koska nämä ovat kuitenkin melko kalliita, niitymme ja laidunmaamme eivät ole riittävän suuria useille lehmille ja ne ovat myös liian märkiä painaville eläimille, olemme päätyneet erilaiseen ratkaisuun.

Maika halusi vuohia, Rick halusi lampaita – joten hankimme molemmat.

Vuohet ovat peräisin Juuan eläinsuojelutilalta. Valitettavasti tässä maassa käy yhä uudelleen niin, että ihmiset hankkivat eläimiä ja huomaavat sitten syksyllä, ettei heillä ole niille sopivaa talvikotia. Vuohemme ovat suomenvuohia, suomalaista maatiaisrotua, joka on sopeutunut täydellisesti paikalliseen ilmastoon.

Syyskuusta 2023 lähtien heillä on ollut turvallinen koti meillä loppuelämänsä. Ja toukokuusta 2025 lähtien niiden kanssa on asunut nuori urospuolinen peura, joka toivottavasti pian tuottaa runsaasti jälkeläisiä. Pienet lapset saavat juoda niin paljon kuin tarvitsevat – ja se, mitä jää yli, menee keittiöömme.

Syksystä 2023 lähtien meillä on ollut myös paikallisen kasvattajan lampaita. Se on kainuulainen harmaakarhu, elinvoimainen paikallinen maatiaisrotu Kainuun alueelta, joka rajoittuu Pohjois-Karjalaan. Pystyimme myös lainaamaan pukin samalta kasvattajalta, jotta meillä olisi omia jälkeläisiä.

Meillä on tällä hetkellä viisi lammasta ja neljä vuohta. Pukit on tarkoitettu lihantuotantoon, koska emme voi käyttää niitä siitokseen.

Juoksuankat – Maikan sydänprojekti

Juoksuankat ovat Maikalle todellinen intohimoprojekti. Hän rakastaa sitä, miten ne vaappuvat rivissä tontilla ja kuinka paljon eloa ne tuovat tähän paikkaan. Permakulttuurissa ne ovat suosittu keino torjua etanoita luonnollisesti. Lisäksi ne pitävät ruohon lyhyenä, tuottavat erinomaista lantaa, antavat meille yllättävän paljon munia ja tuovat paljon eloa tilalle.

Kaikki alkoi pian Suomeen saapumisemme jälkeen. Ostimme kuusi ankkaa kesällä 2023. Valitettavasti petolintu vei yhden niistä. Sen jälkeen yritimme kahdesti hautoa ankanmunia hautomakoneella – kohtalaisella menestyksellä. Siitä huolimatta pääsimme lopulta nauttimaan muutamista uusista ankoista.

Keväällä 2024 huomasimme, että kaksi ankkaa jakoi pesän – ja annoimme tapahtuneen tapahtua. Juoksija-ankkoja pidetään yleisesti huonoina lisääntyjinä, mutta emme voi vahvistaa tätä lainkaan. 28 päivän kuluttua kuoriutui peräti 18 (!!!) nuorta ankkaa.

Siitä lähtien olemme pystyneet myymään joitakin, enimmäkseen urossorsia, ja nyt meillä on 21 ankkaa vaappumassa tyytyväisinä tilallamme. Aivan kuten Maika aina kuvittelikin.

Kanimme, Patrickin intohimo

Uuden kaniiniaitauksen paikka

Tilamme uusimpien asukkaiden joukossa ovat Karl-Heinz ja hänen tyttärensä, projekti, joka on lähellä Patrickin sydäntä. Ne ovat sekoitus belgialaisia ja saksalaisia jättiläisiä – vaikuttavia eläimiä, jotka voivat kasvaa jopa 70 cm pitkiksi.

Näiden lempeiden jättiläisten saapuminen oli melko spontaania. Koska Suomessa on rajallinen valikoima suuria kaneja, tilaisuuden tullen on joskus toimittava nopeasti.

Karl-Heinz ja hänen kaksi narttuaan jäävät luultavasti meille pitkäksi aikaa. Jos niillä on jälkeläisiä, joko myymme nuoret eläimet tai kasvatamme ne lihantuotantoon. Mutta meille kanit ovat paljon enemmän kuin vain maatilan eläimiä; ne tuovat myös eloa ja iloa maatilalle.

Ne asuvat tällä hetkellä tallin omassa osastossa. Mutta heti kun sää ja aikataulumme sallivat, haluaisimme rakentaa tilavan ulkotallin. Tämän pitäisi pystyä majoittamaan kaksi isoa ryhmää, jotta voimme erottaa miehet ja naaraat. Aitaus tulee olemaan laaja ja sisältää sekä metsä- että niittyalueita. Eläimillä tulee olla tilaa kaivaa, juosta ja piiloutua. Haluamme antaa heille mahdollisuuden elää mahdollisimman lähellä luontoa.

Elämämme eläinten kanssa

Jokainen eläimemme on enemmän kuin vain maatilan eläin; ne ovat osa jokapäiväistä elämäämme, oppimistamme ja kasvuamme. Ne tuovat eloa ja vastuuta arkeemme täällä Suomessa. Olipa kyseessä sitten ankka, vuohi, lammas, koira tai kani, jokaisella olennolla on paikkansa, tehtävänsä ja luonteensa.

Uskomme, että lajikohtaisen hoidon, kunnioituksen ja tietoisen rinnakkaiselon edellytykset ovat kestävän elämän avain.

Jos sinulla on kysyttävää, olet kiinnostunut tietyistä eläinlajeista tai haaveilet ehkä itse elämästä eläinten kanssa, kirjoita meille. Toivotamme tervetulleeksi vuorovaikutuksen, inspiraation ja yhteydenpidon. Seuraa blogiamme tai Instagramiamme saadaksesi tietoa arjestamme tai tue projektiamme suoraan täällä, jos haluat. Jokainen panos, olipa se suuri tai pieni, auttaa meitä tekemään tästä paikasta elävän ja sopusoinnussa luonnon kanssa.

Kiitos lukemisesta